On se jännä...

Kun on kiire, sitä ajattelee vain vähän eteenpäin. Normaalina arkipäivänä ihminen (ainakin minä) ajattelee helpoti viikon verran eteen päin. Sitten kun tulee jokin tärkeä tapahtuma lähelle, se hallitsee ajatuksia eikä tuon rajapyykin jälkeisellä ajalla ole merkitystä.

Tällaista on minun elämäni ollu viimeisen viikon verran - ja sama meno jatkuu. Eilen maalasimme koristeita penkkarirekkoihimme. Se oli minulle niin tärkeää, että sen jälkeisillä tapahtumilla ei ollut ennen koristeiden valmistumista juurikaan merkitystä. Kun vihdoin pääsin kotiin suuntautuivat ajatukseni tämän päivän koitoksiin. Aivojeni kapasiteetista kilpailivat SS-elokuvan ensi-ilta ja penkkarikarkkien noutaminen Fazerilta. Penkkarikarkkien noutaminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siihen liitty liuta valmisteluita kuten matkamusiikin järjestäminen ja portille kirjautuminen. Nyt kaikesta on selvitty ja ajatukset on suunnattu äidinkielen huomiseen tekstitaidon YO-kokeeseen.

Miten tämä skripti siihen liittyy?
Joku on joskus sanonut, että kirjoittamalla oppii kirjoittamaan. Haen siis tuntumaa.