"Nobody ever told me why to take these pills
That's weird and I don't follow
Too much crap to swallow"

Siinä pikku pätkä Twilightning - Isolation Shell:iä

On se uskomatonta kuinka tätä skeidaa vaan tulee tulee. Suokaa anteeksi! Se johtuu siitä että oon ollu liian kauan liian yksin. (tai sit jouluruoka pyrkii poistumaan elimistöstä) Ja ottakaa please huomioon et jostain tääkin skripti oli pakko repästä. Palataan asiaan ensivuoden puolella

neljä sanaa - LARP

Tosta LARPaamisesta oonkin kailottanu viimesen viikon niin et koko koulu tietää.. (anteeksi että innostuin liikaa) No miltä se sitten tuntuu?

En mä oikeesti voi tietää kun oon pelannu vaan yhen pelin. Ei mitään harrastusta voi tuomita ensimmäisenkerran perusteella. Tässä kuitenkin fiiliksiä pelin eri vaiheista.

Ennen peliä jännitin kuin hullu. En oikeesti muista millon olisin jännittänyt yhtä paljon. Koko edeltävän viikon roikuin Antin hihassa, mutta se oli vain oikein sille koska Harjukoski minut alunperin tämän LARP-pelleilyn pariin värväsi.

Kuten arvata saattaa jännitys katosi kun peli alkoi. Muut pelaajat olivat erittäin ystävällisä ja kannustavia, kun kuulivat minun pelaavan ensimmäistä kertaa. Pelissä fiilikset vaihtelivat laidasta laitaan. Oli arkea, harmoniaa, paniikkia, surua, vihaa, kiukkua, huumoria ja parodiaa... hetkittäin hiukan laidasta laitaan kaikkea.

Yllättävää oli se miten helposti hamoon pääsi, kun muut olivat omia hahmojaan. Ensimmäisen yön jälkeen tunsin aivankuten hahmon kuuluikin tuntea (ekat tunnit olivat hiukan hassuja).

Heti larpin jälkeen tuli voimakas hyvän olon tunne. Kotona hetkellinen tunnetyhjiö. Ja sitten - kuten kaikki tietävät - innostuin koko harrastuksesta hiukan liikaa :D