"Kiire"

Tuli jostain random numerosta puhelu tuossa puoli kymmenen maissa.
"Panu Simolin"
"OP-pankista soitan. Meillä olis alle 26-vuotiaille ilmaset pankkipalvelut voitas keskittää sun kaikki pankkiasiat tänne. Miltäs kuulostas jos tulisit käymään täällä konttorissa niin räätälöitäsi kunnon paketti samantien."
"No mulla kyllä olis tässä ylppäreiden alla parempaakin tekemistä..."
"Ai että on kiirettä? No palataan myöhemmin asiaan."
"Juu, kiireitä, palataan myöhemmin..."

Sitten katon, että mikäs minulla olikaan kesken...
http://crap.fi:81/?i=5479
... se siitä kiireestä sitten.

ABI-risteily

Tämä teksti on kirjoitettu syvässä väsymyksen tilassa ja saattaa sisältää virheitä sekä huonoa kielenkäyttöä

Tuskin oli matkaan päästy ja tavarat purettu, kun siirryimme baarin puolelle. Matkaan pääseminen edellytti kuitenkin lukuisia valmisteluja, joista tuskaisin lienee ollut matkustajien laukkujen tarkastus. Laivaan noustessa jokaisen matkustajan laukut tarkastettiin, jotta abit eivät toisi laivaan omaa etanolia. Käytännössä tämä laukkujen tarkastaminen tarkoitti laukun ravistelua ja hölskynnään kuulostelua. Minun viinapulloni oli taskussa vaatteiden alla, joten se ei löytynyt. Tietämättömyys aiheutti kuitenkin yllättävän kovaa jännitystä.

Kaikkien laukkujen tutkiminen vie aikansa, joten jonotusta laivaan riitti. Tässä jonossa ensikosketus oululaiskolleegoihin muodostu varsin negatiiviseksi. Jonotuksen vitusta purettiin vittuilemalla...

Suurin osa matka-ajasta kului kuinkas muuten kuin baarissa. Käytövillä häröillessä vastaan tuli suljettu täysi roskapussi. Kännissä kun olin niin sitä oli sitten ihan pakko potkaista ja se sitten levisi pitkin käytävää.

Risteilyn tähtiesiintyjä oli Apulanta. Keikka oli varsin tapahtuma rikas. Halusimme tehdä keikalle moshpitin ja sehän me myös tehtiin. Hetken riehumisen jälkeen sain kuitenkin osuman huuleen ja huuleen tuli reikä. Siihen täytyi käydä hakemassa vähän alkoholia kipua lievittämään. Kaempaa siinä kuin keikkaa kattelin niin en voinut välttyä muutamalta kiljuvalta dorkalta. He kävivät myös muiden ihmisten hermoille, joten kävin ostamassa tequilan ja pistin suolat taskuun. Join tequilan. Puhalsin suolat dorkan silmiin ja lähdin menemään.

Kun baarit menivät viideltä kiinni, juhlat siirtyivät hyttikäytäviin. Tämä oli ehkä mielenkiintoisinta aikaa. Ihmiset makoilivat turvaverkossa. Sammuneen otsalle kohosi kolmen tölkin korkuinen limutölkkitorin. Samaisen raukkaan suussa ja nenässä ja korvissa oli palavia savukkeita.

Laiva keikkui niin paljon että kaatuilin vähän väliä. Housuihini tuli reikä ja ne piti heittää pois. Onneksi olin pakannut vaihtovaatteet mukaan. Lisäksi huusin niin paljon että nyt kurkusta lähtee pelkkää pihinää. Risteilyllä tuli nukuttua vaivaiset 15 minuuttia.

On se jännä...

Kun on kiire, sitä ajattelee vain vähän eteenpäin. Normaalina arkipäivänä ihminen (ainakin minä) ajattelee helpoti viikon verran eteen päin. Sitten kun tulee jokin tärkeä tapahtuma lähelle, se hallitsee ajatuksia eikä tuon rajapyykin jälkeisellä ajalla ole merkitystä.

Tällaista on minun elämäni ollu viimeisen viikon verran - ja sama meno jatkuu. Eilen maalasimme koristeita penkkarirekkoihimme. Se oli minulle niin tärkeää, että sen jälkeisillä tapahtumilla ei ollut ennen koristeiden valmistumista juurikaan merkitystä. Kun vihdoin pääsin kotiin suuntautuivat ajatukseni tämän päivän koitoksiin. Aivojeni kapasiteetista kilpailivat SS-elokuvan ensi-ilta ja penkkarikarkkien noutaminen Fazerilta. Penkkarikarkkien noutaminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siihen liitty liuta valmisteluita kuten matkamusiikin järjestäminen ja portille kirjautuminen. Nyt kaikesta on selvitty ja ajatukset on suunnattu äidinkielen huomiseen tekstitaidon YO-kokeeseen.

Miten tämä skripti siihen liittyy?
Joku on joskus sanonut, että kirjoittamalla oppii kirjoittamaan. Haen siis tuntumaa.

Missä mättää?

Rupesin vaan miettimään että miksi koulussa opetetaan että asiat on huonosti että ihmisten pitäisi osallistuu enemmän politiikkaan ja olla aktiivisia. Äidinkielen prelissäkin oli Hesarissa ilmestyneestä kolumnista, jossa kirjoitettiin että ihmisten pitäisi ruveta ajamaan omaa etuaan selkeämmin - jopa agressiivisesti.

Mä en ymmärrä tätä. Kaikki valittaa että kuinka osalla asiat on hyvin ja osalla huonosti. Tuloerot muka kasvaa. Valtaa annetaan niille joilla sitä jo ennestään on paljon. Miksi tällaisiä kuilua pitäisi kaventaa kun on helpompi vain mennä sille puolelle jolla asiat on hyvin.

Kuulin radiosta muutama viikko sitten kuinka nykyajan talonvaltaajat on nössöjä. Lähtee pötkimään heti kun tulee pikkasen pissihätä. (täytyy päästä posliiniveskiin) Tämähän on nerokasta. Voi olla agresiivinen ja aktiivinen ja ties mitä ottaen samalla kuitenkin rauhallisesti. Ei tarvitse stressata siitä että mitä saavutetaan. Puhumattakaan saavutusten eettisestä puolesta. Sitä voi vaan rauhassa olla yhteiskuntaa vastaan.

Kuka rupeaa mun kanssa aktivistiks? Mietittäis elämän tarkoitusta ja silleen..

Ihana sää tänään! Vaihtelua hiukkasen.. Tässä kun oli nämä näännyttävät 2-3 päivää puhtaan sininen taivas ja suorastaan neitseellisen puhdas valkoinen lumivaippa. Riemu oli siis rajaton kun tänä aamuna taivas oli jälleen likaisen harmaa ja sieltä tippuu jotain räkää niskaan. Kaiken kruunasi tuo kaikissa paskan sävyissään kylpevä märkä maa. Sieltä löytyy paskan vihreää, punertavan ruskea skeidaa ja loput maasta on jäänyt ruskean ripulimössön peittoon.

Eikä tässä vielä kaikki! Nämä meidän erehtymättömät säävelhot ennustavat tämän ilon jatkuvan - ja pitkään!!